Kyllä oli tuskainen taival 80:n kilometrin matka iltahämärässä ja valtavassa lumipyryssä, jossa ei meinaa eteensä nähdä. Ehkä se olisi vielä just ja just menetellyt, elleivät kaikki rekat ja kuorma-autot olisi päättäneet lähteä liikenteeseen justiinsa sinä päivänä vaikeuttamaan entisestään meidän matkantekoa. Mä yritän nähdä eteeni, pysyä tiellä ja olla vieläpä omalla kaistallani, kun ne isot autot tulee vastaan ja heittää kaiken loskan lasille niin, että pimenee viimeisetkin valonrippeet. Puristan tiukasti ratista ja toivon, että tie jatkuu vielä pienen matkan suoraan, jotta emme olisi ojassa, koska näkyvyys on hetkisen verran nollassa.