Onhan niitä liikenteessä muitakin törppöjä, mutta näitä  kuupoja papparaisia on osunut kohdalla useampi. Mutta minkäpäs ne sille voi, kun ei näe eikä kuule enää mitään ja raajat liikkuu jäykästi, mutta täytyyhän sitä ajaa silti vielä itse, koska muutenhan olisi täysin liikuntakyvytön ja se vasta kauhistus olisi. Miehisyytensäkin siinä menettää (tai sen viimeiset rippeet), jos kortista joutuu luopumaan tai ainakin tunnustamaan, että okei, oon 100-vuotias eli aika vanha jo.

Viimeisin papparais-kohtaaminen tapahtui paikassa, jossa jo useammin olen ohiajaessa miettinyt, että koska tulee joku päälle. Kaupan parkkipaikalta pääsee ajamaan tielle suoraan ilman kääntymistä ja siitähän moni lipuu ihan kuin se parkkipaikka olisi osa tietä, ei edes vilkkua tarvita. Tähän asti kaikki on kuitenkin pysähtyneet odottamaan pihan puolelle, jos tiellä tulee auto, mutta nyt tuo ajoavuton papparainen ajeli suoraan eteeni sivuilleen vilkaisemattakaan. Ei ollut monesta sentistä kiinni, että papparainen olisi saanut maksaa Jekulle uudet etuvalot ja puskurin ja vähän pellin oikomistakin. Ja tietenkään mulla ei koskaan oo töötti hollilla sillon, kun sitä tarvis. Tempun kanssa yritin töötätä aina ratin keskustan sivuista, vaikka se tööttikohta oli keskellä, nyt Jekulla painan keskustaa, vaikka pitäis reunoja. No sit vihdoin, kun sain Jekun antaan äänimerkkiä, niin ei se henkilö, jolle se oli tarkoitettu, varmaan edes kuurouttaan kuullut sitä tai jos olisi kuullutkin, niin tuskin tajusi, että hänelle ja mistä. Ja arvatkaapas miten papparainen vilkutti (tai siis autonsa vilkutti) liikenneympyrässä (siis kiertoliittymässä)? No tietenkin koko ympyrän ajan vasemmalle...