Onhan niitä liikenteessä muitakin törppöjä, mutta näitä kuupoja
papparaisia on osunut kohdalla useampi. Mutta minkäpäs ne sille voi,
kun ei näe eikä kuule enää mitään ja raajat liikkuu jäykästi, mutta
täytyyhän sitä ajaa silti vielä itse, koska muutenhan olisi täysin
liikuntakyvytön ja se vasta kauhistus olisi. Miehisyytensäkin siinä
menettää (tai sen viimeiset rippeet), jos kortista joutuu luopumaan tai
ainakin tunnustamaan, että okei, oon 100-vuotias eli aika vanha jo.
Viimeisin papparais-kohtaaminen tapahtui paikassa, jossa jo useammin
olen ohiajaessa miettinyt, että koska tulee joku päälle. Kaupan
parkkipaikalta pääsee ajamaan tielle suoraan ilman kääntymistä ja
siitähän moni lipuu ihan kuin se parkkipaikka olisi osa tietä, ei edes
vilkkua tarvita. Tähän asti kaikki on kuitenkin pysähtyneet odottamaan
pihan puolelle, jos tiellä tulee auto, mutta nyt tuo ajoavuton
papparainen ajeli suoraan eteeni sivuilleen vilkaisemattakaan. Ei ollut
monesta sentistä kiinni, että papparainen olisi saanut maksaa Jekulle
uudet etuvalot ja puskurin ja vähän pellin oikomistakin. Ja tietenkään
mulla ei koskaan oo töötti hollilla sillon, kun sitä tarvis. Tempun
kanssa yritin töötätä aina ratin keskustan sivuista, vaikka se
tööttikohta oli keskellä, nyt Jekulla painan keskustaa, vaikka pitäis
reunoja. No sit vihdoin, kun sain Jekun antaan äänimerkkiä, niin ei se
henkilö, jolle se oli tarkoitettu, varmaan edes kuurouttaan kuullut
sitä tai jos olisi kuullutkin, niin tuskin tajusi, että hänelle ja
mistä. Ja arvatkaapas miten papparainen vilkutti (tai siis autonsa
vilkutti) liikenneympyrässä (siis kiertoliittymässä)? No tietenkin koko
ympyrän ajan vasemmalle...
torstai, 20. marraskuu 2008
Kommentit