Mulla ja Jekulla oli keskiviikkona vuosipäivä, vuoden ajan ollaan kerätty yhteisiä ajokilometrejä ja ollaan vieläkin aika lailla in lööv. Onhan sitä pientä kränää ollut tässä välillä, mutta kaikesta on selvitty ja mikäpä suhde täysin ongelmaton olisi.

Lahjaongelma ratkes ihan itsestään Jekun antaman hienovaraisen vihjeen perusteella. Kotoa lähdetään aina Jekun kanssa liikkeelle peruuttamalla pois katoksesta ja töissä peruuttamalla pois pihasta. Tiistaina pihaan ei mahtunut, joten jätin Jekun tien varteen, josta illalla lähdettiin suoraan eteen. Jekku ei millään meinannut lähteä liikkeelle ja luistonesto vilkutteli, ajattelin, että vähän penkkaan jäänyt ja annoin vaan kaasua lisää, että päästään siitä. Kyllähän Jekku lähtikin sitten, mutta tosi hankalasti ja luistoneston valo jäi palamaan kaverinaan abs-valo. No, ei se mitään, katotaan kotona, kyllä ajaa voi, vaikka ne palaakin. Jekku liikkui tosi vaikeasti ja risteyksestä käännyttäessä vielä vaikeammin. Sitten kuulinkin jo voimakasta laahaavaa ääntä ja arvasin, että nyt taitaa jarru estää Jekun liikkumista. Käsijarrukin oli kyllä ihan alhaalla, mutta joku nyt oli jumissa.

Pysähdyin tien sivuun ja koitin muutaman kerran lähteä eteen, mutta Jekusta se ei ollut hyvä idea. Soitto hepulle ja vahvisti mun epäilyni käsijarrusta ja käski koittaa peruuttaa, jos sillä irtois ja sit vaan ajaa kotiin, ettei sinne lumipenkalle sitä kukaan tuu korjaamaan. Samantien, kun hepun kanssa lopetin, puhelin pirahti ja työnantaja soitti. Ikkunasta näkivät auton pysähtyneen ja kysyi vaan, että olenko minä. Sieltä sitten oli joku tulossa Jekkua katsomaan (että kylläpäs tullaan lumipenkalle korjaamaan), mutta koitin peruuttaa ja sillä jarru irtos ja päästiin lähtemään taas eteenpäin.

Peruuttaessa tuntui tuttu nykäisy, lähes joka kerta katoksesta lähtiessä tulee sama, samoin välillä töissä. Eli se käsijarru on ollut jumissa jo kauan, mutta en oo vain huomannut, koska aina peruuttaen lähden ja siinä se irtoaa. Nyt oli sitten yhden kerran ilman peruutusta, jolloin Jekku pystyi näyttämään, että kaikki ei ole kunnossa niinkun mä luulin olevan. Sitä nykäisyä peruuttaessa en oo sen kummemmin edes miettinyt, ohimennen ajatellut renkaiden jäätyneen maahan tai lumipaakun renkaiden ja auton väliin, tiedä sitten miten yleistä tuollainen edes vai ylipäätään kovin mahdollista. En vain tuntenut aihetta huolestumiseen.

Jekku saa nyt sitten jarrurempan vuosipäivälahjaksi, hellää.