Me täällä Jekun kanssa elellään jonkinmoisessa symbioosissa keskenämme ja ollaan päästy hyvään yhteisymmärrykseen siitä, miten asioiden tulee hoitua ja molemminpuolinen luottamus kukoistaa. Tästä johtuen on raportoitavaakin on ollut vähemmän, kun ei Jekullakaan enää ole tarvetta tämän tästä jotain uutta keksiä vain todetakseen, että mä kyllä hoidan homman enkä jätä sitä pulaan. Yhteiselämä on nykyään oikein seesteistä.

Pientä mielen virkeänä pitämistä Jekku tosin edelleen harrastaa, sitä samaa, joka alkoi heti sen ostettuani. Toisesta takaovesta ei koskaan tiedä kokeilematta, onko se lukossa vai ei. Joskus Jekku jättää nupin ylös, mutta lukitsee silti oven, toisinaan taas nuppi on alhaalla, mutta lukko silti auki. Välillä Jekku lukitsee/avaa oven keskuslukituksen mukana, mutta ei tietenkään joka kerralla. Napin alaspainamistakaan ei ole tehty liian helpoksi, milloin sen voi lukita ennen keskuslukitusta ja milloin taas ei. Eihän seesteisenkään elämän sentään liian tylsäksi tule käydä.