Kevättalvi on ollut tapahtumarikas. Jekku on kadotellut osiaan ja olen saanut useammin kuin riittävästi pyöriä ympäri autoa tutkimassa, mitä taas on hukattu. Oireet alkoivat jo viime kesänä ja kun hukassa alkoi olla osia enemmän kuin yksi ja kaksi, aloin huolestua.

Se alkoi vaatimattomasti kulkuoveni sivulistalla, sitten katosi toisen puolen pölykapseli, yhtäkkiä huomasin viereisen roiskeläpän olevan ihan jossain muualla kuin Jekussa ja lopulta roikkui sivuvilkku enää sähkösuonen varassa.

Aikani sitä mietiskelin, kunnes diagnoosiin pääsin, spitaalitautihan se Jekulle oli iskenyt. Ensireaktiona tietysti säikähdin, järkytyin, pelästyin ja vaivuin epätoivoon. Voiko Jekkua enää pelastaa? Hajoaako se osiin mutteri mutterilta? Onko tämä yhteisen taipaleemme loppu?

Onneksi muistin fyysisen voiman voiman ja niinpä järjestettyäni sivulistan siirron, tungettuani sivuvilkun kymmeniä kertoja takaisin onkaloonsa, napsuteltua jäljellä olevat pölykapselit kiinni uudelleen ja uudellen kerta toisensa jälkeen, piilottamalla lisäsilmät suojien alle ja takomalla tervettä järkeä Jekun moottoriin, näyttää vihdoin siltä, että tuo kamala tauti on saatu kukistettua ja Jekku voi kukoistaa jälleen.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Viimeisen vuoden sisäisten tapahtumisen johdosta Jekku on aika ajoin ollut niin stressaantunut, että mahahaavahan siitä kehkeytyi. Lääkäreiden mielestä tilanne ei ollut mitenkään akuutti ja Jekku joutui olemaan leikkausjonossa useamman viikon ennen operaatioon pääsyä. Pahaksi onneksi juuri tuohon aikaan kuljimme Jekun kanssa päivittäin erittäin pitkää matkaa, ja pitkillä matkoilla kuluu tietenkin paljon ravintoa, mutta lääkärit kielsivät mahalaukun täyttämisen, joten jouduin käyttämään Jekun letkuruokinnassa lähes päivittäin.

No, leikkauspäivä koitti vihdoin ja viimein, Jekun mahalaukku poistettiin, tyhjättiin ja haavan kiinnihitsauksen ollessa liian suuritöistä Jekku sai ihka uuden mahan. Uusi maha ei ole ihan vanhan veroinen, tyhjänä se kurisee suuriäänisesti, mutta ihmetystä aiheuttaa se, että ravinnonkulutuslukemat alenivat jopa litralla entisiin lukemiin verrattuna! Joko mahahaava on ollut aluillaan jo Jekun minulle tullessa (eli kauan) tai sitten uusi vatsalaukku on erityisen tehokas ravinnonhyväksikäyttäjä, mutta tätä nykyä Jekku tilastojen perusteella käyttää ravintoa saman verran, mitä Temppu aikoinaan.

Ja Tempusta puheen ollen, monen vuoden jälkeen se vaihtoi jälleen omistajaa, enkä valitettavasti tämän jälkeen enää tule kuulemaan, miten sillä menee. Siten siinä kumminkin kävi, jotta omistajansa tuttava oli ostamassa "uutta" autoa itselleen ja oli nähnyt ilmoituksen, jossa luvataan mistä tahansa katsastuksen voimassa olevasta autosta 1000e vaihdossa vähintään 6000e hintaiseen autoon. Tämä tuttava sitten osti Tempun edulliseen hintaan, antoi sen vaihdossa saaden hyvä alennuksen ostoksestaan ja näin Tempusta tuli siis 1000 euron arvoinen. Häh, että niin, on se painonsa arvoinen kultaa!